Wirmailan Rusthollin sukuyhdistys ry Wirmailan Rusthollin sukuyhdistys ry
  Oletko sukua hakkapeliitta Heikki Pietarinpojalle?
Meitä on kymmeniä tuhansia. Juuremme ovat Virmailan saaressa
Päijänteellä. Suvun kantaisä syntyi 1500-luvun lopulla.


 
  Virmailan tarina  
 

Päijänteen suurin saari
Päijänne on Suomen toiseksi suurin järvi. Sillä on pinta-alaa yli 1000 neliökilometriä ja pituutta yli sata kilometriä. Suurimmat ulapat – kuten Tehinselkä – ovat rannattomia.

Tehinselän lounaispuolella on Päijänteen suurin saari. Se on muinaiselta nimeltään Nurmensalo. Jo varhaisella keskiajalla se lienee ollut kolmen kylän eli nykyisen Padasjoen Nyystölän ja Jokioisten ja nykyisen Sysmän Suurkylän yhteisomistuksessa. Nurmensalon edustalla olevan Linnasaaren on arveltu olleen osa muinaisten hämäläisten vartiojärjestelmää.


Virmailan kylä
Virmailan kylä Nurmensalon saaressa on ehkä ollut olemassa jo 1300-luvulla. Vuonna 1486 annetun päätöksen mukaan Virmailan kylä on nimittäin perustettu muinaisina aikoina Nyystölän kylästä käsin. Ensimmäinen saarelainen oli nimeltään Willmar eli Widmar. Hänelle erotettiin kappale maata Jokioisten, Nyystölän ja Suurkylän omistuksesta.

Maakirjoissa tämmöistä taloa, joka on kylän ainoa talo, sanotaan yksinäistaloksi. Vielä nykyaikaan tultaessa Virmailan kylässä oli vain Virmailan yksinäisperintöratsutila.

Virmailan kylä lienee saanut nimensä tämän ensimmäisen, jo muinaisina aikoina eläneen Willmarin mukaan. Myöhemmin, 1400- ja 1500-luvuilla, asiakirjoissa esiintyy vielä toinen ja kolmas Willmar. Sittemmin koko Nurmensalon saari on saanut tämän Willmar-etunimestä johdetun nimen. Useilla muillakin Padasjoen muinaisilla, osittain jo kadonneilla, kylillä – Hinttola, Inkilä, Jaakkola, Kaukela, Osoila – on ollut etunimestä johdettu nimi.


Pietari Sigfridinpoika – Tandefelt-suvun kantaisä
Virmailan veronmaksajista on tietoa vuodesta 1539 lähtien. Silloin Virmailassa oli neljä veroa maksavaa talollista. Yksi näistä talollisista oli Widmar Niilonpoika. Hänen poikansa Abraham Widmarinpoika oli varakas talollinen, mutta Sysmän Rapalan Pietari Sigfridinpoika – Tandefelt-suvun kantaisä – oli talokaupoissa häntä ovelampi.

Pietari Sigfridinpoika sai Abrahamin tilan hallintaansa 1581. Silloin sille myönnettiin myös verovapaus ratsupalvelusta vastaan. Näin syntyi Virmailan ratsutila eli Wirmailan rustholli. Vuonna 1582 Pietari Sigfridinpoika sai haltuunsa kaikki Virmailan tilat.

Vuonna 1583 kuolleella Pietari Sigfridinpojalla oli ainakin kaksi poikaa, Hannu ja Henrik. He olivat Virmailan ratsutilallisia vuodesta 1584 lähtien. Vaikka sitä ei ole voitu asiakirjoilla todistaa, on päätelty, että Hannu Pietarinpojalla oli Brita Hannuntytär -niminen puoliso. Brita Hannutyttärestä (s.n. 1590, eli vielä 1656) tuli Virmailan ratsutilan emäntä.


Pietari Niilonpoika Saksa
Pietari Niilonpoika Saksan syntyperä on arvailujen varassa. Kun hän vuonna 1630 jakoi perintöään, hän ilmoitti vanhimman poikansa Heikki Pietarinpojan jo saaneen osuutensa. Tämä osuus oli Virmailan ratsutila.

Pietari Saksa oli ollut ratsumies ja palvellut Rapalan Pietari Sigfridinpojan lipullisessa 1500-luvun lopussa. Hän omisti Jokioisten ratsutilan ja piti tilallaan kestikievaria. Hän oli pitkän aikaa myös Padasjoen nimismies. Hänen mukaansa Jokioisten ratsutilaa alettiin kutsua Saksalaksi.

Virmailan ratsutilan Pietari Niilonpoika hankki omistukseensa ja siirsi pojalleen Heikki Pietarinpoika Wirmalalle noin vuonna 1613.


Virmailan rusthollin suku
Wirmailan rusthollin sukuyhdityksen kantaisäksi on valittu Heikki Pietarinpoika Wirmala. Hän tuli Virmailan ratsutilan omistajaksi noin 1613. Hänen puolisonsa oli Brita Hannuntytär, jonka isoisä Rapalan Pietari Sigfridinpoika ja isä Hannu Pietarinpoika olivat omistaneet Virmailan ratsutilaa jo 1500-luvulla.


Hakkapeliitta Heikki Pietarinpoika
Heikki Pietarinpoika (n. 1585 – n. 1665) oli ratsumies. Hän oli mukana Novgorodin rajoille ja Pihkovan piiritykseen ulottuneella Venäjän sotaretkellä 1614-15. Sitten seurasi Puolan sota 1621 ja Baltiaan sijoitettu ratsuväki palasi kotimaahan 1629. Jo seuraavana vuonna alkoi Saksan sotaretki. Hakkapeliitta Heikki Pietarinpoika oli mukana esimerkiksi Breitenfeldin (1631), Lech-virran (1632) ja Oldendorfin (1633) taistelussa. Kotiin hän pääsi palaamaan 1635. Heikki Pietarinpoika oli valistunut ja paljon maailmaa nähnyt mies. Todennäköisesti hän osasi sekä suomen että ruotsin kieltä. Käräjäpöytäkirjoista päätelleen hän lienee ollut karski ja äkkipikainen.


Brita Hannuntytär
Brita Hannuntytär ja Heikki Pietarinpoika lienee vihitty samoihin aikoihin, kun Heikistä tuli Virmailan isäntä eli noin 1613. Siitä lähtien Brita lienee hoitanut Virmailan ratsutilan emännyyttä. Se ei ollut aivan vaatimaton tehtävä isännän ollessa sotaretkillä lähes yhtäjaksoisesti noin kaksi vuosikymmentä. Sitä paitsi lapsikatras näyttää karttuneen isännän jokaisen kotimaassa käymisen jälkeen.


Heikki Pietarinpojan ja Brita Hannuntyttären lapset
Heikkille ja Britalle tiedetään syntyneen viisi lasta.

Esikoinen oli Kaarle Heikinpoika, jonka arvioidaan syntyneen noin 1613. Hän oli Tuuloksessa Kouvalan ratsutilan omistaja. Kouvalan Kaarle Heikinpojan sukuhaaraa ei toistaiseksi ole onnistuttu selvittämään.

Toinen poika Juho Heikinpoika (s. n. 1615) peri Virmailan ratsutilan isänsä jälkeen. Hänen sukunsa on tutkittu tarkemmin kuin muiden sisarusten sukuhaarat. Virmailan suku I ja II -kirjat kertovat lähinnä Juho Heikinpojan sukuhaarasta.
Nuorin poika, kolmas lapsi oli Elias Heikinpoika (s. n. 1620). Hän oli Jokioisten Saksalan ratsutilan isäntänä. Hänen sukuhaarassaan on vielä paljon tutkittavaa.

Neljäs lapsi, vanhin tytär Brita Heikintytär (s. n. 1625) oli Jämsän Piispalan ratsutilan emäntä. Aukollisten asiakirjojen takia on arvelujen varassa, onko Piispalassa Isonvihan jälkeen ollut suku Brita Heikintyttären sukua.

Perheen kuopus Elin Heikintytär mainitaa asiakirjoissa 1650-luvulla, mutta sen tarkempaa tietoa hänen mahdollisesta perheestään tai sukuhaarastaan ei ole.


Wirmailan rusthollin suku
Heikki Pietarinpojan ja Brita Hannuntyttären suvusta on tehty ja julkaistu kolme paksua nidettä. Maisteri Kalevi Vuorela on ne kirjoittanut. Vanhin on Virmailan kirja (1981). Siinä on tietoja sekä Wirmailan rusthollin suvusta että Virmailan kyläyhteisöstä yleisemminkin. Virmailan suku I osa (2. painos 1996) ja Virmailan suku II osa (2. painos 2005) sisältävät tiedot kymmenistä tuhansista Heikki Pietarinpojan ja Brita Hannuntyttären jälkeläisistä.




 
  Päivitetty viimeksi: 22.11.2019 - Takaisin sivun ylös

©2020 Wirmailan Rusthollin sukuyhdistys ry